Päivä 14 | Tokio >

Arikato. Vasemmalta; Peter, Kari, Jukka F, Teemu, Helena, Pekka, Riitta, Jukka R, Raimo, Crisse, Kimmo ja Hannu.

---

Se alkaa sitten olemaan niin sanotusti siinä. Tämä Japanin matka siis. Eikun hyvillä fiiliksillä kotiin niillä samoilla sinivalkoisilla siivillä millä tulinkin. Riitta ja Kari lähtevät samaa matkaa. Kaikki muut jäävätkin sitten Tokioon vielä päiväksi tai kahdeksi. Tokio ja Japani eivät jätä ketään kylmäksi. Maa on hyvin omanlaisensa... toista samanlaista maata ei ole. Kaikki on organisoitu... hyvin organisoitua. Huippusiistiä. Roskia ei ole missään sen enempää kuin grafitteja. Ja ihmiset ovat ylitsepursuavan ystävällisiä eikä kukaan osaa englantia :) ... upea maa matkustaa yksinkertaisesti.

Iso Kiitos Crisse, Helena, Riitta, Hannu, Jukka, Jukka, Kari, Kimmo, Pekka, Raimo ja Teemu... upeasta ja ihmeellisestä Japanin matkasta! Ja kiitos blogin seuraajille nojatuolimatkasta!

Over and Out tämän blogin osalta ja huomenna kotona vappusiman tekoon. Ehtii vielä valmistua vapuksi. Täällä PeterPan ja AY74 Tokiosta Helsinkiin.

Päivä 13 | Nagatsugava - Tokio

 Yllä Kari halaamassa vuoristokahvilan kaminaa. Päivän ensimmäinen osuus taisi olla raikas!? ... Alla Jukka R ostamassa lounasta lounasautomaatista!

---

Nagatsugavasta nokat kohti Naganoa. Ennen sitä kuitenkin kääntö oikealle ja tämän matkan viimeiselle vuoristoylitykselle. Nousen 1250 metriin ja lämpötila laskee +6 asteeseen. Siihen kun saamme vielä sopivan vesisateen niin aamua voi sanoa suhteellisen raikkaaksi. Ei hikeä pukkaa kellekkään.
Tunti sateesta ja +6'sta eteenpäin ja hörpimme kahvia auringonpaisteessa ja +20 asteessa. Lämmöt ja kelit vaihtelevat... ovat vaihdelleet koko matkan. Tokion lähestyessä moottoritie avuksi ja olemme vuokraamon pihalla heti kohta kolmen jälkeen iltapäivällä. Pyörien luovutus ja hotellille. Pyörien kanssa ei tällä matkalla yhään ongelmaa... ei edes bemareiden... ;) ... niin ikään kukaan ei kaatunut eikä edes kaatanut pyörää parkkipaikalla. Ja mikä myös erinomaisen hieno juttu, niin letka ei katkennut kertaakaan koko matkalla. Se oli toinen kerta koko PeterPanBiken historiassa se.
Viimeisksi illaksi etsin Tokiosta rullasushiravintolan. Sellaista toivottu useammastakin suusta, eikä yhtään ole vielä osunut kohdalle. Se on sellaisen japanilaisen perinneravintola jossa sushi pyörii hihnalla ja siitä sitten vain lautanen kerrallaan. Lasku muodostuu lautaspinon mukaan. Oiva rullasushiravintola löytyy Uenosta. Kolme pysäkkiä Nipporista missä hotellimme on. Ihan kympillä kaikki eivät sushia rakasta, mutta yhdeksän kahdestatoista kuitenkin... :)

---

 Maalla tai kaupungissa, niin moottoritiellä on tilaa vaikka välillä useampikin auto mahtuu kuvaan.

---

 Route66 Japanissa... ja alla oleva bensa-asema kuuluu sarjaan Japanin ihmeet. Bensapumppuja ei ole ja pistoolit laskeutuvat katosta!

---

 Sushi kiertää Uenolaisessa ravintolassa... ja Riitta oli Sushinrakastaja numero 1... 15 lautasta. Itse pääsin vain 14 lautaseen. Riitan vieressä Helena ja Pekka.

Päivä 12 | Kyoto - Nagatsugawa

Päivän teitä tänään... japanissa on olemassa myös autottomia hauskoja pikkuteitä... aika paljon itseasiassa!

---

Tänään teiden puolesta ehkä kaikkein hauskin päivä vaikka ne eivät kaikkien kerhojen sääntöjä täytäkkään. Tiedän mm. yhden moottoripyöräkerhon, jonka sääntökirjan kohdassa 2 sanotaan, että teiden pitää olla sellaisia joilla rekatikin ajavat! :] ... Erilaisten kerhojen säännöistä riippumatta ajamme aamupäivän niitä kartan keltaisia teitä, joista ei puutu tiukkoja mutkia eikä nousuja ja laskuja.
Iltapäivällä reilun tunnin veto konetietä Nagatsugawaan. Käytännössä siivuutamme Nagoyan alueen moottoritietä. Nagoyasta ja sen ympäristöstä ei puutuu tiheästi asuttua aluetta tuo kun on Japanin kolmanneksi suurin kaupunki heti Osakan jälkeen. Silmämääräisesti sitä on tosin vaikea todentaan!
Nagatsugawa ei taida ollaan mistään kuuluisa. Japanilaisessa mittapuussa se on pieni maalaiskaupunki 80000 asukkaallaan. Sijainti sen sijaan on upea suurten vuorten välissä. Eikä japanin talviolympialaiskaupunki vuodelta 1998 Nagano ole sekään kaukana. Hotellimme ympäristössä on paljon keskiluokan omakotitaloja komeilla puutarhapihoilla. Riitta kävelyttää Karin puutarhakierrokselle. Ja ilmeisesti voi alkaa odottamaan milloin Joensuuhun ilmestyy japanilaistyylinen puutarha... :]

Päivä 11 | Kyoto

 Kioton kultainen temppeli... kaksi ylintä kerrosta päällystetty lehtikullalla. Alakuvassa konepyöräilijät Kostamo & Kostamo.

---

Vasemmalta Raimo, Hannu, Pekka, Helena, Jukka R, Crisse ja Kimmo kultaisen temppelin maisemissa.

---

Vapaapäivä Kiotossa. Jukka F ja Teemu taitavat olla ainoat jotka pitävät varsinaisesti relaa. Me muut suuntaamme paikallisjuna-asemalle ja sinisellä linjalla päärautatieasemalla ja sieltä bussilla Kioton päänähtävyydselle, Kultaiselle Temppelille. Temppeli on itseasiasiassa Zen-temppeli, jonka kaksi ylintä kerrosta on päällystetty lehtikulla. Muutaman kilometrin päästä löytyy vastaava hopeinen temppeli, jonka kuitenkin jätämme seuraavaan kertaan.
Kultaiselta keisarin palatsin alueelle, joka on hulppea avara puisto keskellä tiivistä Kiotoa. Itse vanhaan palatsiin satunnainen turisti ei pääse. Kierrokselle pitää varata aika etukäteen keisarillisesta palatsitoimistosta. Itse keisari on asunut viimeiset 1000 vuotta Tokiossa, mutta Kioto on yksi Japanin vanhoista pääkaupungeista ja epäilemättä tärkein niistä. Puistossa keisarilliset tai maalliset lounaat ja pienelle shoppingille ostoskeskustaan. Itse suuntaan kauppakujille pari yukataa mielessäni ja jonkun ajan kuluttua tulen sieltä ulos pari yukataa mukanani. Pekalle on tarttunut yukata niin ikään matkaan. Yukata on se sellainen aamutakin tapainen leveillä hihoilla. Illalla sushia ja sakea kuinka ollakkaan!

---

 Buddhia ja buddhia... vaikka japanilaiset ovat tapauskovaisia kuten suomalaiset, niin buddhia on kohtuulisen paljon kaikissa puistoissa.


---

 Crisse ja jalkakäytäväpuutarha. Tuollainen ei taitaisi säilyä missään suomalaisessa kaupungissa hengissä... ilkivallalta siis. Alla joki Kiotossa. Virtaava vesi tuntuu oleva Japanissa läsnä joka paikassa.

---

Jukka R, Hannu ja Teemu harrastamassa sosiaalista toimintaa vaan eivät toistensa kanssa... :)

Päivä 10 | Hiroshima - Kyoto

Fukuyaman HD-liikkeen iloisia myyjiä. Alakuvassa keskellä oleva vipu on pakki. Olen kuullut että sellaisen harrikkaan saa, mutta ensimäisen kerran näin livenä.

---

Kyoto aukeaa aurinkoisena, mikä sopii meille erinomaisen hyvin ellei loistavasti. Hotellistamme saisi taidokasta japanilaista aamiaista, mutta jotenkin ryhmä on sitä mieltä että amerikkailaistyylinen olisi vaihteeksi niin sanotusti tosi yees. Ajamme amerikkailaistyyliseen. Fukoukassa tulee lisää amerikan tyyliä. Kohdalle osuu HD-kauppa. Eikun t-paita ostoksille, joita ei oikein ole. Japanissa HD-kaupat eivät selvästikkään ole ottaneet esimerkkiä amerikan serkuiltaan, joissa jokaisessa on laaja paitavalokoima ao. paikkakunnan nimellä varustettuna. Mutta aika hoitanee homman.
Päivä etenee rennosti liikennevaloissa, moottoritiellä ja jollakin siitä väliltä. Koben lähestyessä ainut järkevä vaihtoehto on moottiritie. Kobe-Osaka-Kyoto sektoria on yhtä suurta kaupunkia... kaikki tasaiset kohdat Japanissa ovat. Jäätelötauolla kohdalle osuus automaattien luvatussa maassa uusi automaatti. Tästä automaatista ostetaan kuponki, joka sanoo mitä jäätelöä ostaja haluaa. Sitten kuponki annetaan vieressä olevalle tätille joka antaa jäätelön.
Illalla Kiotossa päiväliselle matalaan pöytään tatamille. Vähän porukasta kuuluu oioioi voivoi ei vanha taivu ja sellaista. Kyllä kaikki kuitenkin hyvin taipuvat... jäsenet taipuvat selvästi mieltä enemmän. Ja ovathan tuolit viimekädessä kuitenkin vain nykyajan hapatusta. Kuvakirjaa kiinalais-japanilaisessa ravintolassa ei ole mutta teksti menuu lontoon kielellä. Sillä mennään.  

---

 Japanilaiset tuntuvat rakastavan jäätelöä ja niin ryhmämmekin. Alla Raimo seuraa silmä tarkkana kuinka jäätelölipukeautomaatista ostetaan lipuke jäätelön ostoon!

---

 Jukka tilaamassa Teemulle punaviiniä? Tai kysymässä miksi kaveri sai paremman näköisen annoksen? Tai sitten jotakin muuta. Tuo mitä Crisse tekee alakuvassa näyttää helpolta... mutta minulla ei ainakaan ollut mitään toivoa onnistua. Itse kukin voi yrittää tv'tä katsoessa!

Päivä 09 | Tsuwano - Hiroshima

No go levittää Riitta käsiään... tie poikki syystä tai kolmannesta. Alla Jukka R pyöräyttämässä Yamahaa ympäri.

---

Tänään suunnaksi ei suurin muttaTokion jälkeen ehkä Japanin kuuluisin kaupunki, Hiroshima. Vahvistamaton tarina kertoo, että alunperin "Little Boy" oli tarkoitus pudottaan Kiotoon, mutta joku kulttuurista vähän ymmärtävä amerikkalainen upseeri sai keisarillisen Kioton pelastettua ja ensimmäinen ydinpommi pudotettiin Hiroshimaan.

Ennen Hiroshimaa kuitenkin monta hauskaa pikkutietä, joilla ei juuri liikennettä ollenkaan rekoista puhumatakaan. Pienempien teiden leveys ei yksinkertaisesti olisi riittänyt minkäänlaiselle rekoille. Moottoripyörille leveys sen sijaan riitti mainiosti vaikka niilläkin oli tiukimmissa neulansilmämutkissa oman pyörän perä tulla vastaan. 

Hiroshimassa löydämme itsemme keskustahotellista. Parempi puoliskoni Martine on varannut meille hotellit, joten minullekin aina yllätys mihin tulemme. Hiroshiman hotelli menee selkeäksi kakkoseksi Tokion jälkeen. Monimakuinen oiva lounasbuffa, ratikkaan ja Peace Memorial Parkiin. Ei psykkisesti mitenkään kevyt paikka. Ja varsinkin Hiroshiman sotamuseo osittain hyvinkin rankka kauhugalleria mutta hyvä muistutus ihmisen hulluudesta. Itänaapurimme kruunaamaton suuruudenhullu keisari Putin pitäisi tuoda Hiroshiman sotamuseoon säännöllisen epäsäännöllisesti. Tai sitten vain ajelisi Kirurgin kanssa harrikalla ja jättäisi valtiomiespuuhat järkevimmille ihmisille.

Ennen päivällistä saan puhuttua Jukan kanssani lenkille. Jukka tosin katuu sitä jo aika alkumetreillä juostessamme hautausmaan läpi jyrkkiä portaita ylös temppelikukulalle. Ja yes, menee siinä omatkin takajalat mukavasti maitohapoille... :) ... päivällisaikaan päädymme hotellimme buffaan uudestaan. Lounas oli niin hyvä, että emme lähde merta edemmäksi kalaan.

---

 Ratikalla on hauska matkustaa... Riitta tosin tuntuu vähän empivän. Hiroshima on moderni ja toimiva kaupunki joka suhteessa. Tosin syy siihen on rankka.

---

 Hannu, Crisse, Helena, Jukka ja Teemu kuvaamassa kirsikankukkia ja niiden takana olevaa rakennusta joka on siinä asusussa kuin mihin se 1945 jäi ydinpommin jäljiltä.

---

 Yllä Hiroshimaa hotelimme kattobaarista katsottuna. Ja alla se käy Helenalla ja Pekalla romattisesti samasta lasista yli 30 aviolittovuoden jälkeen vaikka onkin vähän hämärää.. :] 

Päivä 08 | Unzen/Obama - Tsuwano

Ryhmä poistumassa Unzenista. Teemu vetää joukkoa pois padolta. Lisävarusteena saa GoldWingiin myös tuulilasin pyyhkijän... :]

---

Aamu näyttää hyvältä ja myös on sitä... pilvipouta ja +17. Suuntana karppikaupunki Tsuwano. Ja kun sunnunnuntai niin emme ole mitenkään ainoita moottoripyöräilijöitä liikkeellä. Kohtaamme itseasiassa useita ryhmiä. Päivän ensimmäisellä tauolla koitan saada puheyhteyttä mutta avautuu ainoastaan hymy- ja kumarteluyhteys. Japanissa kumarrellaan paljon. Kohteliaisuuskumarukset eivät olleet mikään yllätys, sen sijaan yksi suurimmista yllätyksistä japanissa onkin, että täällä ostaan englantia yhtä hyvin kuin Irkustkissa siperiassa. Eli ei lainkaan. Moottoripyöräporukkasta kukaan ei osaa sanaakaan. Nuorisokaan ei osaa. Yksi syy on että TV'ssä ei ole yhtään kanavaa jossa puhuttaisiin englantia. Leffoissa Tommy Lee Jones ja Julia Roberts heittävät sujuvasti japania.

Emme ole kahdeksan päivän aikana tavanneet yhtään lontoota puhuvaa japanilaista, emmekä tapaa tämänkään päivän aikana. Että sillä lailla.

Päivä on täynnä teitä joka lähtöön. Ajamme fifty/sixty tai sixty/fifty motaria ja kaikkia muitaa. Aamun ensimmäinen ja iltapäivän viimeinen pätkä ovat päivän parhaimmat. Kohdekaupunki Tsuwano on kuuluisa karpeistaan. Ne elävät kirjaimellisesti katuojissa... tosin rakennetuissa sellaisissa. Ja karppia löytyy päivälliseltäkin kuinka ollakaan. 

Tsuwanon hotellistamme löytyy myös pieni kylpylä. Kylpylästä erikseen on äräänlainen sauna johon kuuluu mennä yukata päällä. Lauteita ei ole vaan ideana on että tatamilattialla maataan tai istutaa lotusasennossa. Ja ehkä kaikkien erikoisinta Tsuwanon hotellissamme on, että sisälle ei saa tulla kengät jalassa. Ulko-oven vieressä on lukkokaappihuone jossa tohvelit ja sinne ajokengät. Jos on tarve käydä pyörällä niin aulassa ulkotohveleita, joilla käydään pyörällä. Pekka joutui teputtamaan sukkasillaan. Tohveleita kokoa 46 ei löytynyt... :]

---

 Kari ja Riitta hoidattivat tauolla selät, niskat ja nikamat kuntoon.

---

 Se on tarkkaa puuhaa japanissa. Tankkaaminen siis... siinä ei tippa roisku ja Kimmoa naurattaa. Raimo tarkkailee hommaa keskittyneesti.

---

 Paitsi karpeistaan kadulla, Tsuwanon on jos ei kuuluisa niin japanissa tunnettu höyryjunastaan jolla pääsee rannikolle.